Maikin agilityharjoittelukin edistyy mukavasti. Se on jo tottunut kohtuu mukavasti jättimäisiin treenikavereihinsa ja keskittyy itse treenaamiseen ilolla. Se on kuuliainen ja oppivainen muutenkin vaikka pikku herneaivot omaakin. Samaa asiaa ei sille tarvitse montaa kertaa sanoa, kun se on sen jo oppinut. Ainoa asia mitä se ei usko on kaiken mahdollisen syöminen ulkona.... Maikkis on kuin miinakoira ulkona... se löytää ja kerää suuhunsa kaiken irtonaisen aina kanin papanoista pullonkorkkeihin vaikka kuinka kiellät... argh... tosin se luovuttaa kyllä kaikki vapaaehtoisesti poiskin irti-käskyllä.